Olemme tulleet siihen pisteeseen, että joudumme jättämään hyvästit Jääteemiehen tarinalle. Matkaa on tehty välillä intohimoisesti, välillä hieman harvemmin askelin. Kevään ja lämmön myötä olemme kuitenkin saaneet sulatetuksi kovin kankeana matkansa aloittaneen päähenkilömme. Antakaamme hänelle nyt valta ja vapaus valita omat polkunsa, olivat ne sitten ruuhkaisia kävelykatuja tai sammaleisia metsäpolkuja. Ehkä hän jonain päivänä, jossain muodossa, vielä vastaamme kävelee. Mutta tuskinpa häntä tunnistamme, kulki hän yksin tai yhdessä.
Yksi tarina päättyy, mutta sanat elävät edelleen. Kirjoittajan on nyt kuitenkin aika miettiä muita maailmoja ja ehkä myös tapoja ilmaista itseään. Mahdollisiin uusiin blogeihin pääsee kätevästi profiilini kautta, tervetuloa katsomaan mihin suuntaan Jääteemies kirjoittajansa saatteli.
Kiitos niille jotka blogiini eksyivät, kiitos myös sille joka uskaltautui tekstiäni kommentoimaan! Tervetuloa myös uudet lukijat! Heille vinkkinä: Tämä tarina lienee selkein kun sen lukee aikajärjestyksessä eli blogin kannalta lopusta alkuun. Toki, jokainen runo on oma kokonaisuutensa eli perinteinen "hypähtelevä runonluku" sallitaan myös. Tai miten vaan...
Kiitos! Ja Näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti