Olemme tulleet siihen pisteeseen, että joudumme jättämään hyvästit Jääteemiehen tarinalle. Matkaa on tehty välillä intohimoisesti, välillä hieman harvemmin askelin. Kevään ja lämmön myötä olemme kuitenkin saaneet sulatetuksi kovin kankeana matkansa aloittaneen päähenkilömme. Antakaamme hänelle nyt valta ja vapaus valita omat polkunsa, olivat ne sitten ruuhkaisia kävelykatuja tai sammaleisia metsäpolkuja. Ehkä hän jonain päivänä, jossain muodossa, vielä vastaamme kävelee. Mutta tuskinpa häntä tunnistamme, kulki hän yksin tai yhdessä.
Yksi tarina päättyy, mutta sanat elävät edelleen. Kirjoittajan on nyt kuitenkin aika miettiä muita maailmoja ja ehkä myös tapoja ilmaista itseään. Mahdollisiin uusiin blogeihin pääsee kätevästi profiilini kautta, tervetuloa katsomaan mihin suuntaan Jääteemies kirjoittajansa saatteli.
Kiitos niille jotka blogiini eksyivät, kiitos myös sille joka uskaltautui tekstiäni kommentoimaan! Tervetuloa myös uudet lukijat! Heille vinkkinä: Tämä tarina lienee selkein kun sen lukee aikajärjestyksessä eli blogin kannalta lopusta alkuun. Toki, jokainen runo on oma kokonaisuutensa eli perinteinen "hypähtelevä runonluku" sallitaan myös. Tai miten vaan...
Kiitos! Ja Näkemiin!
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
tiistai 12. toukokuuta 2015
Taksin takapenkillä
Näin käy joskus,
viimeinen bussi ehti mennä
ja ensimmäistä ei jaksa odottaa.
Kuskin kauniit silmät.
Edes lapinmatkalla
en vilkuile taustapeiliin näin usein.
viimeinen bussi ehti mennä
ja ensimmäistä ei jaksa odottaa.
Kuskin kauniit silmät.
Edes lapinmatkalla
en vilkuile taustapeiliin näin usein.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
torstai 23. huhtikuuta 2015
Unelmia (Siivet)
Rantakallioille murtuva meri
kuiskaili pienen tytön päähän
unelmia täydellisestä elämästä.
Todellinen elämä toi täydellisen elämän.
Todellinen elämä rikkoi täydellisen elämän.
Nyt vain lokki todistaa aaltoja.
Me muut kasvatamme siivet uusiin unelmiin.
kuiskaili pienen tytön päähän
unelmia täydellisestä elämästä.
Todellinen elämä toi täydellisen elämän.
Todellinen elämä rikkoi täydellisen elämän.
Nyt vain lokki todistaa aaltoja.
Me muut kasvatamme siivet uusiin unelmiin.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Jäidenlähtöä odotellessa
Rannan pusikossa taivutan suoraa pajunoksaa,
ihailen sileää pintaa
ja lupaan palata tekemään siitä pillin.
Kun siinä elämä taas virtaa.
Irrotan.
Oksaan jää sievä kaari.
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Grafeeni
Täytyy olla pinta niin kova
ettei mikään satuta, etten mitään satuta.
Ja kuitenkin niin ohut
että lämpö tulee läpi.
Jos eläisivät, olisivat ritarit kateellisia
kun näin kevyen haarniskan olen päälleni suihkuttanut.
Sen jossa sydänten sähköiskut minua hyväilevät.
ettei mikään satuta, etten mitään satuta.
Ja kuitenkin niin ohut
että lämpö tulee läpi.
Jos eläisivät, olisivat ritarit kateellisia
kun näin kevyen haarniskan olen päälleni suihkuttanut.
Sen jossa sydänten sähköiskut minua hyväilevät.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Finders Keepers
Ei minulta mitään ole kadonnut,
ei edes haluni etsiä.
Kuinka pitkään kestää tajuta
että se minkä löytää
on juuri se mitä on etsinyt?
Ikuisuuden.
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Välitykset
Tästä kuplasta on kadonnut pakki ja jarrut.
Siirrän vaihdekeppiä vaihteelta toiselle,
hitaammin, nopeammin, kaasulla säädellen,
välillä alamäissä vapaalle päästäen.
Kunhan ohjaan sinne minne haluan
niin pääsen eteenpäin.
Siirrän vaihdekeppiä vaihteelta toiselle,
hitaammin, nopeammin, kaasulla säädellen,
välillä alamäissä vapaalle päästäen.
Kunhan ohjaan sinne minne haluan
niin pääsen eteenpäin.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Runo rakkaudesta
Se on tuo rakkaus vähän sellainen juttu,
että mitä useampaan kertaan sen kokee,
ja menettää,
sitä varovaisemmin sen antaa taas itsensä vallata.
Ensin oli kahdeksan vuotta.
Sitten tuli yhdeksän päivää,
joka kääntyi kymmeneksi kuukaudeksi.
Minulla on loppuelämä
ja siinä liian vähän päiviä hukattavaksi.
Sano sinä saako sinuun rakastua!
että mitä useampaan kertaan sen kokee,
ja menettää,
sitä varovaisemmin sen antaa taas itsensä vallata.
Ensin oli kahdeksan vuotta.
Sitten tuli yhdeksän päivää,
joka kääntyi kymmeneksi kuukaudeksi.
Minulla on loppuelämä
ja siinä liian vähän päiviä hukattavaksi.
Sano sinä saako sinuun rakastua!
torstai 12. helmikuuta 2015
lauantai 7. helmikuuta 2015
F 32.0
Diagnoosi vahvistettu.
Laukaiseva tekijä tunnistettu.
Hoitosuunnitelma tehty, toiseen kertaan.
Ei se paranna jos unohtaa,
työntää mielestään pois.
Miksi kadottaa hyviä muistoja,
se vie vain syvemmälle?
Näin annettiin lupa ikävöidä,
muistaa,
toivoa,
parantua.
Elää!
Laukaiseva tekijä tunnistettu.
Hoitosuunnitelma tehty, toiseen kertaan.
Ei se paranna jos unohtaa,
työntää mielestään pois.
Miksi kadottaa hyviä muistoja,
se vie vain syvemmälle?
Näin annettiin lupa ikävöidä,
muistaa,
toivoa,
parantua.
Elää!
perjantai 6. helmikuuta 2015
Iltakävelyä
Olen alkanut kävellä keskellä tietä.
Tajuan sen kun kävelen kuun sirpin alla
kierrellen korttelista toiseen
etsien silmiä joihin uppoutua.
Edes hetkeksi.
Niin, olen valmis siirtymään jälleen reunalle.
torstai 29. tammikuuta 2015
Hän näki sinut kiipeämässä pystysuoraa kalliota ilman turvaköyttä.
Juoksemassa myrskyisessä metsässä puiden kaatuessa ympärilläsi.
Uimassa matalassa vedessä pohja täynnä merisiiliä.
Pyöräilemässä ajotiellä iltapäiväruuhkassa pipo somasti silmillä.
Hän heitti sinulle turvaköyden,
jotta pysäyttäisit hänet
ennen kuin koski upottaisi hänet putoukseen.
Juoksemassa myrskyisessä metsässä puiden kaatuessa ympärilläsi.
Uimassa matalassa vedessä pohja täynnä merisiiliä.
Pyöräilemässä ajotiellä iltapäiväruuhkassa pipo somasti silmillä.
Hän heitti sinulle turvaköyden,
jotta pysäyttäisit hänet
ennen kuin koski upottaisi hänet putoukseen.
maanantai 26. tammikuuta 2015
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
perjantai 23. tammikuuta 2015
Pöytälaatikon salapohjan alta
Aamulla,
ennen kuin heräsin,
näin vihdoin unta.
Näillä soilla ei
ei ole enää vettä
join sen pois en luota.
Ryömin ynseään
ja se tuottaa minuun.
Kakofonia.
Olen minä ollut ja olen.
Pöytälaatikon pohjalta
Parkaisin juuri ensimmäisen kerran
voidakseni näyttää kaikille
ensimmäisen hampaani
joka tippuu siihen kasvaa
uusi joka sekin putoaa ja
tilalle ruskea keltainen nasta
koska poltan ensimmäisen
savukkeeni ja juon, enemmän
puhdistan lasini nähdäkseni
paremmin häivähdyksen harmaasta
hiuksesta joka lisääntyy
sitä mukaa kun kävelyni hidastuu
ja lääkäri kehottaa unohtamaan
tupakan viinan naiset rasvan
vaikka ne kaikki yrittävät estää
minua saamasta sydäntäni seis
ja kun se ohitetaan katson taaksepäin
ja näen monta hetkeä
jolloin olisi kannattanut pysähtyä!
maanantai 19. tammikuuta 2015
Piikkimattovaroitus!
Tietysti minua on lyöty
niin kuin meitä kaikkia aina välillä.
Laitettu kapuloita pyörän ketjujen väliin,
puhkottu renkaat.
Piikkimattoja pikatielle.
Jaksan pitää silmäni auki.
Katson jalkoihin tai tähtiin,
aina eteenpäin!
niin kuin meitä kaikkia aina välillä.
Laitettu kapuloita pyörän ketjujen väliin,
puhkottu renkaat.
Piikkimattoja pikatielle.
Jaksan pitää silmäni auki.
Katson jalkoihin tai tähtiin,
aina eteenpäin!
lauantai 17. tammikuuta 2015
tiistai 13. tammikuuta 2015
Olimme aamu,
tummien verhojen välistä
silmäluomiin vilkuttava keväinen aurinko,
tuoreen kahvin houkutus.
Muutuimme päiväksi,
kaikiksi niiksi asioiksi jotka on tehtävä
aina kun halaamiselta ehtii.
Pimenin illaksi, väsyneeksi,
syyssateiksi, vuotaviksi neniksi, maahan mätäneviksi lehdiksi.
Kuljen itsessäni yötä myöten etsien uutta auringonnousua.
tummien verhojen välistä
silmäluomiin vilkuttava keväinen aurinko,
tuoreen kahvin houkutus.
Muutuimme päiväksi,
kaikiksi niiksi asioiksi jotka on tehtävä
aina kun halaamiselta ehtii.
Pimenin illaksi, väsyneeksi,
syyssateiksi, vuotaviksi neniksi, maahan mätäneviksi lehdiksi.
Kuljen itsessäni yötä myöten etsien uutta auringonnousua.
lauantai 10. tammikuuta 2015
Tässäkään junassa näytöt eivät toimi.
Haluan tietää juuri nyt millä nopeudella liikun
suhteessa maanpintaan joka
kovin helposti sitoo paikalleen.
Teen usein matkaa
päämääränä lähtöpaikka
uskoen,
että liikkeessä opin.
Tähän mennessä opittua:
Joskus on hyvä antaa juurien tarrata kiinni,
sitoa paikalleen.
Mutta kannattaa pitää machete käsien ulottuvilla,
nopeusmittari taskussa.
Haluan tietää juuri nyt millä nopeudella liikun
suhteessa maanpintaan joka
kovin helposti sitoo paikalleen.
Teen usein matkaa
päämääränä lähtöpaikka
uskoen,
että liikkeessä opin.
Tähän mennessä opittua:
Joskus on hyvä antaa juurien tarrata kiinni,
sitoa paikalleen.
Mutta kannattaa pitää machete käsien ulottuvilla,
nopeusmittari taskussa.
torstai 8. tammikuuta 2015
Jääkukkia
Miljoonat jääjoutsenet kurottavat kaulojaan jään pinnalla.
Kävelen järven poikki
varoen jokaista askeltani.
Kävelen järven poikki
varoen jokaista askeltani.
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Alussa oli sana
ja se eli ja kiemurteli.
Ja sitten kävi niin kuin siinä kirjassa
kun minä kolme kertaa kielsin sanoneeni mitään.
Muutin tehtaaseen tekemään aakkosista siistejä pinoja.
Jonkin aikaa oli helpompaa
antaa sanan levätä, runon olla hiljaa.
Luin lehdestä,
siitä joka leijaili puusta:
Sana muuttuu kyyneliksi
jos tiedät kuka kuoli 1966.
Niin minä opin että kritiikki on kuollut.
Olisinko toista mieltä jos olisin joskus lukenut jonkun elämäkerran?
Kaivoin sanani esiin, kiillotin.
Käänsin kierteet toiseen suuntaan, suoristin.
Voiko sen selkeämmin enää sanoa?
ja se eli ja kiemurteli.
Ja sitten kävi niin kuin siinä kirjassa
kun minä kolme kertaa kielsin sanoneeni mitään.
Muutin tehtaaseen tekemään aakkosista siistejä pinoja.
Jonkin aikaa oli helpompaa
antaa sanan levätä, runon olla hiljaa.
Luin lehdestä,
siitä joka leijaili puusta:
Sana muuttuu kyyneliksi
jos tiedät kuka kuoli 1966.
Niin minä opin että kritiikki on kuollut.
Olisinko toista mieltä jos olisin joskus lukenut jonkun elämäkerran?
Kaivoin sanani esiin, kiillotin.
Käänsin kierteet toiseen suuntaan, suoristin.
Voiko sen selkeämmin enää sanoa?
Runo siitä kuinka voimattomia me yksilöinä lopulta olemme, vaikka niin parasta tahtoisimmekin
Vuoronperään itkemme
ja leijailemme pilvien pölyssä.
Taksikuskikin sen tiesi,
ei ole talvetkaan enää kuin ennen.
torstai 1. tammikuuta 2015
Napa II
Pyhä lintu sukeltaa kosken viimeisen sulan veteen
ja palaa jäiselle kivelle syömään saalistaan.
Katselen valkoista lunta
joka on peittänyt kaikki muut kesän ottipaikat vaipallaan.
En löydä enää sitä kiveä
jonka alta harjus parhaiten söi,
ensi kesänä kävelen taas joen päästä päähän.
ja palaa jäiselle kivelle syömään saalistaan.
Katselen valkoista lunta
joka on peittänyt kaikki muut kesän ottipaikat vaipallaan.
En löydä enää sitä kiveä
jonka alta harjus parhaiten söi,
ensi kesänä kävelen taas joen päästä päähän.
Napa I
Tällä piirillä
tähän aikaan
aamurusko kättelee iltaruskoa.
Tahdon uskoa
että oma päiväni nousee vielä.
tähän aikaan
aamurusko kättelee iltaruskoa.
Tahdon uskoa
että oma päiväni nousee vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)