Minuun tais iskeä moinen,
kielensyöjäloinen!
Kun en tiedä mitä sanoa,
vaan täytyy aatteet anoa.

Piilosta kaivaa esiin,

tummeneviin vesiin,
se mitä pidättelee,
mitä elättelee.

Avaa mulle elämä,
sinä merenelävä.

Sanoa suoraan se mitä haluan, halua!

Runo rakkaudesta

Se on tuo rakkaus vähän sellainen juttu,
että mitä useampaan kertaan sen kokee,
ja menettää,
sitä varovaisemmin sen antaa taas itsensä vallata.

Ensin oli kahdeksan vuotta.
Sitten tuli yhdeksän päivää,
joka kääntyi kymmeneksi kuukaudeksi.

Minulla on loppuelämä
ja siinä liian vähän päiviä hukattavaksi.

Sano sinä saako sinuun rakastua!

Ryömin sammutuspeitteen alta 
hiukset yhä savuten. 
Palohaavojani nuollen 
haluan syttyä uudelleen. 

F 32.0

Diagnoosi vahvistettu.
Laukaiseva tekijä tunnistettu.
Hoitosuunnitelma tehty, toiseen kertaan.

Ei se paranna jos unohtaa,
työntää mielestään pois.
Miksi kadottaa hyviä muistoja,
se vie vain syvemmälle?

Näin annettiin lupa ikävöidä,
muistaa,
toivoa,
parantua.

Elää! 

Iltakävelyä

Olen alkanut kävellä keskellä tietä.

Tajuan sen kun kävelen kuun sirpin alla
kierrellen korttelista toiseen
etsien silmiä joihin uppoutua.
Edes hetkeksi.

Niin, olen valmis siirtymään jälleen reunalle.