Kuperkeikkoja kuralätäkössä,
kärrynpyöriä kaatosateessa.

Kevättä, kuulethan, kevättä!

Unelmia (Siivet)

Rantakallioille murtuva meri
kuiskaili pienen tytön päähän
unelmia täydellisestä elämästä.

Todellinen elämä toi täydellisen elämän.
Todellinen elämä rikkoi täydellisen elämän.

Nyt vain lokki todistaa aaltoja.
Me muut kasvatamme siivet uusiin unelmiin. 

Jäidenlähtöä odotellessa

Rannan pusikossa taivutan suoraa pajunoksaa,
ihailen sileää pintaa
ja lupaan palata tekemään siitä pillin.

Kun siinä elämä taas virtaa.

Irrotan.
Oksaan jää sievä kaari. 

Grafeeni

Täytyy olla pinta niin kova
ettei mikään satuta, etten mitään satuta.
Ja kuitenkin niin ohut
että lämpö tulee läpi.

Jos eläisivät, olisivat ritarit kateellisia
kun näin kevyen haarniskan olen päälleni suihkuttanut.

Sen jossa sydänten sähköiskut minua hyväilevät. 

Niin.

Lenkkipolun varrella
ojanpohjan reunalla
vihreiden huulien välistä
kevättä haisteleva keltainen kieli.

Kuin.

Voi onko liian kylmä?
Älä nuolaise vielä!
Maistele ja haistele!

Ei meillä ole niin kiire että antaisimme sydäntemme jäätyä.

Kevät tulee kyllä.