Hän näki sinut kiipeämässä pystysuoraa kalliota ilman turvaköyttä.
Juoksemassa myrskyisessä metsässä puiden kaatuessa ympärilläsi.
Uimassa matalassa vedessä pohja täynnä merisiiliä.
Pyöräilemässä ajotiellä iltapäiväruuhkassa pipo somasti silmillä.

Hän heitti sinulle turvaköyden,
jotta pysäyttäisit hänet
ennen kuin koski upottaisi hänet putoukseen.

Kävelet pimeässä
väistellen valaistuja polkuja.
Astu hetkeksi katulampun alle,
keilaan, keilattavaksi,
aina se ei kaada!

Keskinkertaista, mediocre.
Sellaista tämä elämäni tuppaa olemaan.
Vuoret ja järvet ovat täällä matalia.

Silti siinä keskinkertaisuudessakin
nautin näystä vuoreni laella,
kesäisistä souteluista järveni leppeillä aalloilla.

Tulethan uudelleen viereeni.
Katsothan minua jälleen silmiin.
Sanothan tällä kertaa jotain.
Sanonhan minäkin.

Olen ihastunut mahdollisuuteen taas rakastaa.

Pöytälaatikon salapohjan alta

Aamulla, 

ennen kuin heräsin,  

näin vihdoin unta.

Näillä soilla ei 

ei ole enää vettä 

join sen pois en luota. 

Ryömin ynseään 

ja se tuottaa minuun.

Kakofonia. 

Olen minä ollut ja olen.

Pöytälaatikon pohjalta

Parkaisin juuri ensimmäisen kerran 

voidakseni näyttää kaikille 

ensimmäisen hampaani 

joka tippuu siihen kasvaa 

uusi joka sekin putoaa ja 

tilalle ruskea keltainen nasta 

koska poltan ensimmäisen 

savukkeeni ja juon, enemmän 

puhdistan lasini nähdäkseni 

paremmin häivähdyksen harmaasta 

hiuksesta joka lisääntyy 

sitä mukaa kun kävelyni hidastuu 

ja lääkäri kehottaa unohtamaan 

tupakan viinan naiset rasvan 

vaikka ne kaikki yrittävät estää 

minua saamasta sydäntäni seis 

ja kun se ohitetaan katson taaksepäin 

ja näen monta hetkeä 

jolloin olisi kannattanut pysähtyä!

Piikkimattovaroitus!

Tietysti minua on lyöty
niin kuin meitä kaikkia aina välillä.
Laitettu kapuloita pyörän ketjujen väliin,
puhkottu renkaat.
Piikkimattoja pikatielle.

Jaksan pitää silmäni auki.

Katson jalkoihin tai tähtiin,
aina eteenpäin!  

Tämän runon luoja on tekninen osoite.
Tästä runosta tehtyjä tulkintoja ei käsitellä.

Olimme aamu,
tummien verhojen välistä
silmäluomiin vilkuttava keväinen aurinko,
tuoreen kahvin houkutus.

Muutuimme päiväksi,
kaikiksi niiksi asioiksi jotka on tehtävä
aina kun halaamiselta ehtii.

Pimenin illaksi, väsyneeksi,
syyssateiksi, vuotaviksi neniksi, maahan mätäneviksi lehdiksi.

Kuljen itsessäni yötä myöten etsien uutta auringonnousua.

Tässäkään junassa näytöt eivät toimi.
Haluan tietää juuri nyt millä nopeudella liikun
suhteessa  maanpintaan joka
kovin helposti sitoo paikalleen.

Teen usein matkaa
päämääränä lähtöpaikka
uskoen,
että liikkeessä opin.

Tähän mennessä opittua:
Joskus on hyvä antaa juurien tarrata kiinni,
sitoa paikalleen.
Mutta kannattaa pitää machete käsien ulottuvilla,
nopeusmittari taskussa. 

Jääkukkia

Miljoonat jääjoutsenet kurottavat kaulojaan jään pinnalla.
Kävelen järven poikki
varoen jokaista askeltani.

Alussa oli sana
ja se eli ja kiemurteli.
Ja sitten kävi niin kuin siinä kirjassa
kun minä kolme kertaa kielsin sanoneeni mitään.
Muutin tehtaaseen tekemään aakkosista siistejä pinoja.

Jonkin aikaa oli helpompaa
antaa sanan levätä, runon olla hiljaa.

Luin lehdestä,
siitä joka leijaili puusta:
Sana muuttuu kyyneliksi
jos tiedät kuka kuoli 1966.
Niin minä opin että kritiikki on kuollut.

Olisinko toista mieltä jos olisin joskus lukenut jonkun elämäkerran?

Kaivoin sanani esiin, kiillotin.
Käänsin kierteet toiseen suuntaan, suoristin.
Voiko sen selkeämmin enää sanoa?

Runo siitä kuinka voimattomia me yksilöinä lopulta olemme, vaikka niin parasta tahtoisimmekin

Vuoronperään itkemme
ja leijailemme pilvien pölyssä.
Taksikuskikin sen tiesi,
ei ole talvetkaan enää kuin ennen.

Sana muuttuu kasvoiksi
metaforat nauruksi.
Muusa materialisoituu eteeni
ja minulla on edelleen sanottavaa.

Väkevä on tarve puhua,
väkevämpi sanoa.

Napa II

Pyhä lintu sukeltaa kosken viimeisen sulan veteen
ja palaa jäiselle kivelle syömään saalistaan.
Katselen valkoista lunta
joka on peittänyt kaikki muut kesän ottipaikat vaipallaan.
En löydä enää sitä kiveä
jonka alta harjus parhaiten söi,
ensi kesänä kävelen taas joen päästä päähän. 

Napa I

Tällä piirillä
tähän aikaan
aamurusko kättelee iltaruskoa.
Tahdon uskoa
että oma päiväni nousee vielä.