Olimme aamu,
tummien verhojen välistä
silmäluomiin vilkuttava keväinen aurinko,
tuoreen kahvin houkutus.

Muutuimme päiväksi,
kaikiksi niiksi asioiksi jotka on tehtävä
aina kun halaamiselta ehtii.

Pimenin illaksi, väsyneeksi,
syyssateiksi, vuotaviksi neniksi, maahan mätäneviksi lehdiksi.

Kuljen itsessäni yötä myöten etsien uutta auringonnousua.