365 astetta

Seistäpä keskipisteessä!
Katsoa miten säteen päässä
oman elämän ympyrää piirretään.
Minun on kuitenkin oma kehäni kierrettävä.
Joka kierroksella otan muutaman ylimääräisen askeleen.

Loppu?

Alku!

Sataa.
On aina satanut.
Ja silti kaikki kukat ovat kuin aurinko.
Näin oli kesällä,
ja nyt yhä.
Lunta.

Tämä on uusi jakso. 

Tämä on eri elämä. 

Tämä on sama rakkaus, 

se joka vain kasvaa. 

Miten päin tahansa 

me tässä olemmekaan.

Erikoisen voimakasta
oli suolaisen veden haju.
Siihen me jäimme makaamaan.
Ei kai loputtomiin,
siksi kunnes tulisi muuta.

Paketoin unelmia,
tietoa siitä että kaikkea mitä haluaa
ei voi saavuttaa.
Onni on sitä
kun vähäkin siitä riittää.

että haluan kokea erikoista.
koska joskus tunnen itseni niin tavalliseksi
Tämän runon kirjoitan alhaalta ylös, 

DVD-soittimessa neljän levyn vaihtaja:
Ensimmäisessä Pokemon,
toisessa Kaurismäki,
kolmannessa Konttori.
Jokaista vuorollaan pyöritän,
neljäs vielä tyhjänä. 

Löydetty, pelastettu,
henkiin herätetty.
Tein sen mahdolliseksi
kun en kadonnut kokonaan.
Teit sen mahdolliseksi kun katosit.
Löysitkö jo unelmasi?
Aloin etsiä omaani. 

Minä olen kohdannut sinut sanoissa
hyväillyt adverbejäsi huulillani
ihaillut kielikuviesi kauniita kaaria.
Olet nähnyt minut sivulauseessa
runollisen filosofiani tunnossa. 

Onko meillä toivoa päästä säkeiden tuolle puolen?